Rankkaa, lapsi ensimmäistä kertaa hoidossa! Ollaan lähdössä tänään Helsinkiin ja huomenna laivalle, joten Furi joutui mennä ensimmäistä kertaa koirahoitolaan - kamala huoli päällä, miten se pieni siellä pärjää neljä pitkää päivää. Koiraparka luuli pääsevänsä lenkille, kun äiti iski sille valjaat päälle ja otti remmin käteen, se kirmaili ympäri pihaa ja autoon komennettaessa se varmaan luuli, että nyt mennään metsään; vaan raukka joutuukin ihan muualle!

Furilla on ollut aika riehakas viikko, meillä on täällä nuo Amerikan sukulaiset ja nuorin, Connor 13v, on ihan rakastunut tuohon koiraan. Mä en siitä ole niinkään innoissani, sillä kun Connor tajusi, että Furi osaa liudan temppuja sun muita, ei se muuta täällä teekään kuin komentele koiraa.. ja minä kuljen raivoissani perässä raivoamassa, että sen koiran EI TARVITSE koko aikaa istua, mennä maahan, vilkuttaa, olla paikoillaan, odottaa, antaa tassua, kieriä, kuolla, tehdä sitä tai tehdä tätä. Raivostuttavaa! Joudun koko ajan ravata perässä vapauttelemassa koiraa ja kieltämässä Connoria. Onneksi Furi pääsee muutamaksi päiväksi lomalle - joka kuitenkin taitaa olla enemmän stressiloma kuin rentoutumisloma..

Tältä Furi näytti mussuttaessaan koko maanantain. Olin perjantaista maanantaihin Turussa (mäkilähtöjen luvatussa kaupungissa; miten siellä voikin olla niin julmetusti mäkiä kaupungilla?!) Ruisrockissa tappamassa jalkojani, menettämässä kenkiäni (ne eivät olleet kovin kauniit kun ne lopulta kävin kaivamassa monisatapäisen yleisön alta..) ja huutamassa ääntäni käheäksi.

Kun maanantaina raahauduin kotiin silminnähden riutuneena, kärsineenä ja uupuneena, oli koira ensin iloisena vastassa ja nuuskutteli laukut ja vaatteet tarkasti - “jaa, sä oot ollu vaan bilettämässä ja mä oon kärsiny täällä.” - ja mussahti sitten. Tuolta se näytti koko päivän. 

Furin vesihulluus jatkuu, ja tänään (siitäkin huolimatta, että Kerttu puuttui) se polskikin taas ihan vapaaehtoisesti (kts. edelliset sulut; Kerttu toimi sen innoittajana) ympäriinsä, otti kunnon loikkia vedessä kivien perässä ja uiskenteli huvikseen rinkiä. Olen siis saanut sen, mitä olen kolme vuotta halunnut: uivan koiran.

Käytiin tänään taas Sannan ja serrojen kanssa uittamassa koiria tuolla “louhoksella”, tällä kertaa Furi sai olla se muista eristäytynyt erakko, jolle ei löytynyt sopivaa seuraa. Viihdyttiin uimareissulla (tai oikeastaan kuvausreissulla) parisen tuntia, ja loppuajasta koiratkin alkoivat väsähtää.

Furi sai ainakin valtavasti liikuntaa polskiessaan lähes tunnin putkeen ympäriinsä, kalorit vain paloivat vaikka raukkaparka on nytkin liian laiha. Se on saanut jo kauan aikaa liian vähän ruokaa, ja tänään sain vielä kuulla, että se on jo jonkin aikaa ollut ilman aamuruokaa (keväällä se nirsoili aamuruuan suhteen, eikä suostunut kuin vähän näykkimään aamupalaansa). Kotona se sai mega-annoksen ruokaa, ja tulee tästä lähtien olemaan lihotuskuurilla. Koko koira on yhtä lihasta, mutta muuten siitä ei sitten löydykään kuin luuta ja nahkaa.

Illan urakkana tulee olemaan 495 kuvan laittaminen koneelle, niiden katsominen ja niistä onnistuneiden valitseminen ja galleriaan lataaminen..

Katso gallerian bonuskansiot täältä (klick!)!

Furista on kuoriutunut kunnon vesipeto. Viimeiset kolme vuotta vettä vihannut koira polskii nykyään ihan vapaaehtoisesti vedessä ihan kunnolla, eikä vain kahlaile rannassa. Pentuna sitä ei saanut veteen millään, se tönötti rantakivillä vahtimassa kun kaverini kanssa lilluttiin meressä ja ahdistui, kun ei millään uskaltanut tulla itse mukaan.

Jos Furin “pakotti” veteen, se suikahti hädissään takaisin rannalle eikä suostunut tulemaan toista kertaa. Uskomatonta mutta totta, nykyään se ui ihan huvikseen!

Käytiin tänään uimassa läheisellä murskalla neljän koiran voimin, ihan unelmapaikka koirien uittamiseen! Siellä ne hyppelivät pienille “saarille” ja portugeesi-Kerttukin näytti vihdoin tajunneen olevansa vesikoira ja innostui uiskentelemaan pitkin poikin huvikseen - tyttöön rakastunut Furi tietysti perässään.

Mayakin kävi pari kertaa kastautumassa, kun taas Onnia ei saanut veteen kirveelläkään. Onni tyytyi jolkottelemaan yksin siellä täällä, ja Maya toimi erotuomarina kun Furi alkoi olla liian tuttavallinen Kerttua kohtaan..

Kasan kuvia lisään myöhemmin galleriaan (klick!) joten pysykää linjoilla!

Käytiin Jeminan kanssa uittamassa Furia läheisellä “rannalla”, ja voi elämä koira tykkäsi ihan hulluna! Siellä se taas loikki kivien perässä, ja innostui ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen kunnolla uimaan ja haeskelikin keppejä vieläpä suhteellisen syvältä. Furi on uidessaan ehkä maailman huvittavin, sen ilme on totaalisen raukka, sieraimet laajentuu ja se röhkii koko matkan rantaan asti. Turkki pitää tietenkin aina tulla puristelemaan ihan viereen ja vielä parempi, jos sattuu olemaan esim. kamera ja muut tavarat vieressä..

Taisin “vahingossa” opettaa koirani haukkumaan kissoille.. mennessämme rannalle siellä könnäsi sekopään näköinen (..) kissa, joka ei suostunut millään lähtemään, tuijotti ja yritti säälittävästi murista meille. Tai jotain muuta, mutta idiootilta se ainakin kuulosti. Pidin Furin kiinni aiemmista kerroista viisastuneesta (n. kolme kissaa on ajettu puuhun..) ja Furi sille jonkun aikaa murisi tai muuten vaan tuijotteli. Kissa nosteli karvojaan ja köyristeli selkäänsä, muttei tajunnut siltikään pistää koipea toisen eteen ja kipittää muualle.

Furi alkoi kuumua kissasta enemmän ja enemmän, ja puhelin sille, että koitas vähän haukkua sille jos se vaikka lähtisi. Hetken päästä Furi haukahtaa, ja jostain syystä kehuin sitä.. Sen jälkeen se alkaakin haukahdella tiheämpään tahtiin ja kehuin muutaman kerran lisää, jonka jälkeen se kuumuu lisää ja aloittaa helvetinmoisen haukun. Loppujen lopuksi kissa kiipesi pienelle kukkulalle turvaan ja kun Furi haukkui sille vähän lisää, se onneksi tajusi pistää vauhtia niihin kinttuihinsa ja lähti. Olin ihan varma, että se vielä hyökkää meidän päälle.

.. nimittäin saan vihdoinkin lisätä merkinnän tageihin “Jälki”. Uskokaa tai älkää, me käytiin äsken nuuskuttelemassa jäljellä!!!

Jälki nro. 3 (säälittävää!)

Maasto: metsä
Kulku: n. 60m suoraa, pieni kulma vasemmalle
Vanhuus: 40min

Furi lähti jäljelle hyvin ja pysyi koko ajan, pari kertaa lähti liian sivuun mutta korjasi ja palasi oikealle jäljelle hienosti. Nameja oli taas epäsäännöllisesti ja useimmat niistä jäi syömättä, koira keskittyi enemmän niihin jälkiin, jes! Olin tosi yllättynyt siitä, miten hienosti se työskenteli taas näinkin pitkän tauon jälkeen. Jälki olisi muuten ollut ihan napakymppi, mutta viimeinen kulma vasemmalle kääntyi just puun vierestä, ja Furi sitten päätti oikaista puun toiselta puolelta ja palasi taas jäljelle, eli loppu meni ihan pieleen. Höh.

Illalla käytiin vielä kaverin kanssa lenkillä, ja Furi pääsi harjoittelemaan kaupan ulkopuolelle jäämistä. Jos jättäisin sen irti istumaan kaupan eteen ja käskisin odottaa, se pysyisi siinä kiltisti ja hiljaa niin kauan, että tulen takaisin - mutta auta armias kun laitan sen kiinni jonnekkin.. koira aloittaa sellaisenkin huudon että. Jossain vaiheessa se kuitenkin rauhoittuu odottamaan kiltisti, sillä tänäänkin se istuskeli paalun vieressä ihan hiljaa kun takaisin tultiin. Voi luoja sitä riemua kun koira näkee että mama tulee takaisin!

Furi on muuten melkoisen fiksu. Istuskeltiin päälle tunti erään hallin pihalla, ja Furi palloili siinä vieressä; tai tarkemmin sanoen tunki koko ajan syliin, tökki tassulla ja hyppäsi mahapläiskiä päällemme. Lopulta se kyllästyi pelkkään istumiseen, juoksi 20 metrin päässä olevan remmin luo ja toi sen meidän luo. Koira sai tietysti kunnon kehut siitä, että se ylipäätään toi jotain. Vajaan minuutin päästä se nappasi remmin uudelleen suuhunsa ja toi tällä kertaa käteen asti ja vielä työnsi sen kuonollaan ihan käteeni kiinni - ei siinä sitten auttanut muu kuin pistää koira kiinni ja lähteä. Vasta sen jälkeen Furi näytti tyytyväiseltä ja lähti häntä heiluen kotiinpäin.

Jäätäviä juhannusterveisiä! Ei ihan oikeasti voi olla keskikesä, kun ulkona tarvitsee lähes toppatakin, että pärjää illalla hytisemättä. Joskus kadehdin Furia ja sen järjettömän paksua turkkia, joka saa koiran läähättämään -30 asteen pakkasellakin. Viime viikonloppu meni omalta osaltani niinkin mahtavasti, että tuli jouduttua kolareihin sun muihin. Järjettömillä säikähdyksillä selvittiin, mutta kuten arvata saattaa, viikonlopun kuvaussuunnitelmat meni vähän mönkään..

Koko viikko meni taas niin nopeasti ohi, etten taaskaan ehtinyt kunnolla testailla 450D:tä kuin smoothien kuvaamisen muodossa; joko oli liian huono sää, eli satoi tai paistoi liikaa aurinko (liika aurinko ei sovi Furille..), ei ollut aikaa kuvailla tai ei yksinkertaisesti jaksanut napata kameraa mukaan lenkille. Tänään päätin vihdoinkin vaivautua vähän kuvailemaan, tietysti viime hetkellä; kamera täytyy palauttaa huomenna. Nyt sain varmistuksen sille, mistä kuvien ajoittainen huono laatu johtuu; se on tuo hiton Sigman putki! Ei ihmekään, että se oli aikoinaan tarjouksessa ja pulitin räiskäleestä vaivaset 195€.. Muutama kuva silti onnistui, ja ne kaikki onnistuneet ovat oikeastaan tuossa yläpuolella. Hurjat kolme kuvaa, vaikuttavaa.

Kesälomaa on taas kulunut lähes kuukausi, eikä edelleenkään olla saatu mitään järkevää aikaan. Elättelen toiveita, että seuraavan kolmen viikon aikana saataisiin tehtyäkin jotain, poikaystävä nimittäin lähtee nyt vuorostaan veljeni kanssa Amerikkaan, joten tälle tytölle koittaa siis raastavat kolme viikkoa, ja mikäs sen parempi lohdutus kuin koira.

Seuraavan kolmen viikon to do-lista:

- jäljestystä
- tottistelua (ehkä, annetaan lupa luistaa!)
- lisää jäljestystä
- ahkeraa lenkkeilyä ihmisten ilmoilla koiran pöyröistymisen ehkäisemiseksi
- temppujen opettelua
- kuvailua
- vielä enemmän jäljestystä

10.7. sitten tarkastetaan, mitä saatiin aikaiseksi. Epäilen, että noista toteutuu vain yksi eli kuvailu..

Sujuiko muidenkin juhannus yhtä kylmästi kuin täällä?

Furi tosi fiksuna:

Sain poikaystävän Canon EOS 450D:n lainaan, ja vaikka suhtautumiseni Canoneihin on nykyään vähän negatiivinen, niin mieli on tällä hetkellä luokkaa “heitän kamerani seinään ja hakkaan sen lihanuijalla paloiksi”. Romu mikä romu! Kunhan saan vielä miehen toisen järkkärin, Nikonin (!!),  lainaan, tulen luultavasti oikeasti hakkamaan kamerani paloiksi.

Huomenna ja viikonloppuna tulossa siis megalaatuisia (ainakin toivottavasti.. saa nähdä miten 450D:n ja Sigman putken yhteiselo lähtee sujumaan) kuvia Furista, sekä serra de airesinpaimenkoirien Club Show:sta, jonne olen lupautunut kuvaamaan. Pitäkää peukkuja että Hollolassa on hyvä sää!

Lisää täällä